Suomen Jääkiekkotuomarien Liitto

Mika Moilanen kirjoitti 19.10.2023 Helsingin Sanomissa otsikolla ”Kaikkein haavoittuvimmissa asemassa olevat lapset ja nuoret jäävät seuratoiminnan ulkopuolelle”. Datan mukaan keskimäärin vain kaksi prosenttia harrastajista on perheistä, joissa toteutuu kasautunutta huono-osaisuutta.

On lapsia ja nuoria, joilla ei ole elämässään yhtään tai hyvin vähän turvallisia aikuisia. Urheiluseuran toiminnassa nuori voi saada turvallisia aikuisia elämäänsä.

Artikkelissa on haastateltu mm. jalkapallon puolelta seuratoimijaa, HJK ry:n toiminnanjohtaja Timo Muurista. Hän toteaa: ”Valmentajaa pitää pystyä kouluttamaan ja kehittämään niin, että lapselle tulee se kokemus, että HJK:n valmentaja voi olla hänelle se turvallinen aikuinen.”

Toiminnastaan palkitusta itähelsinkiläisestä FC Meltsistä todetaan, että ”valmentajan roolina on olla turvallinen aikuinen seuran harrastajille ja vasta sen jälkeen tulevat laji ja lajitaidot.”

Artikkeli nostaa positiiviseksi esimerkiksi myös Turun Palloseuran juniorijääkiekon Easy Hockey -toiminnan. ”Kun toiminnassa ei ole kilpailullisuutta ja tavoitteellisuutta, hyvinvointivaikutukset ovat todennäköisesti suuremmat” viitaten matalan kynnyksen lajiharrastamiselle perinteisen seuratoimintamallin läpipuskemisen sijaan.

Turvallinen aikuinen on yhä useammin käytetty ilmaisu, mutta se ei vielä ole saavuttanut vakiintunutta merkitystään. Mitä se tarkoittaa?

Väestöliiton asiantuntijat luettelevat nettisivuillaan mm. seuraavia turvallisen aikuisen tunnusmerkkejä: 

• Huolehtii nuoresta ja vaistoaa, jos lapsella on hätä. Tietää, missä nuori menee.
• Asettaa rajoja ja pitää ne. Ei anna tehdä kaikkea mahdollista.
• Pysyy aikuisen asemassa, on aikuinen ja auktoriteetti. Hän on vakaa, järkevä, asiallinen ja vastuuntuntoinen.
• On helposti lähestyttävä, hänen seurassaan voi olla oma itsensä.
• Pystyy keskustelemaan, kuuntelee, ottaa nuoren mielipiteet huomioon ja on kiinnostunut nuoren asioista.
• Hallitsee tunteensa
• Turvalliseen aikuiseen voi luottaa, hän pitää lupauksensa ja luottaa myös nuoreen. Hän on myös rehellinen.
• Turvallinen aikuinen on nuoren apuna ja tukena.

Summatessaan viime kauden toimintaa jääkiekkoväki on tunnistanut lajikulttuurissa olevia haasteita. Tuoreessa muistissa ovat rasismiviittaukset ja -tapahtumat kentällä ja katsomossa. Somen videoklippikokoelmista löytyy myös kentällä ja sen ulkopuolelta olleita tapahtumia, jotka eivät käytöksen osalta ole millään tavalla asiallisia tai psykologisesti turvallisia. Viime viikolla liigakatsomossa tapeltiin ja poliisi puuttui asiaan. Näitä ilmiöitä yhteiskunta ja media seuraavat ja raportoivat. Alatyylinen toiminta ei kuulu nykypäivään.

Laji onkin ottanut nopean ryhtiliikkeen esimerkiksi sen muodossa, että epäasiallisen käytöksen kitkemiseen on viimein tehty ohjeistus erotuomareille. Mediatietojen perusteella joistain peleistä esimerkiksi katsomo on tyhjennetty epäsiallisen käytöksen jatkuessa. Tämä on iso askel: erotuomari puuttuu nyt kaukalon ulkopuolelle katsomon käytökseen. Jokaista asiaa ei kuitenkaan voida ohjeistaa tai sanktioida, kaikki lähtee lajikulttuurista.

Tuomariyhteisökään ei ole ollut täysin vapaa epäasiallisesta keskinäisestä käytöksestä. Vaikka tuomarin nahkan täytyy olla paksu, ei se anna oikeutta epäasiallisuuksille tai ole mikään mitta. Viime kevään kerhokouluttaja- ja puheenjohtajaseminaarissa keskustelimme tästä usein huumoriksi verhotusta keskinäisestä naljailusta, joka ei ole kuitenkaan asiallista. Vaikka naljailija ei sitä varmasti tarkoita, naljailu vaikka huumorin siivellä tuntuu kohteestaan pahansuovalta, se on epäasiallista käytöstä tai vallan käyttöä ja henkisesti epäturvallista. Nyt siistikäämme käytös myös erotuomarikopeissa. 

Tätä kirjoittaessa kiekkoväen katse osuu kolmen viikon päästä pidettävään Jääkiekkoliiton liittovaltuuston kokoukseen, joka valitsee lajille uuden puheenjohtajan. Allekirjoittanut SJTL:n puheenjohtajana on yksi liittovaltuuston kolmikymmenpäisestä jäsenistöstä ja kuuntelee herkällä korvalla mitä puheenjohtajakandidaateilla on sanottavaa vastuullisuudesta, lajikulttuurista ja itse asiasta koko kiekkoväen tärkeimmästä tehtävästä: miksi tätä tehdään. Vaikka lajikulttuuri syntyy tuhansien lajissa mukana olevien toimijoiden kautta, puheenjohtajalla arvojohtajana on suuri merkitys näyttäessään suuntaa. 

Laji on suurin ja seuratuin sekä muihin lajiliittoihin verraten taloudellisesti ylivertainen. Aateluus velvoittaa ja myös mahdollistaa edellä kävijyyden. Tavanomaisen kilpakiekkoon suuntautuvan seuratoimintapolun ohella nyt lajilla olisi matalan kynnyksen harrastekiekon kautta mahdollisuus ankkuroida nuoria yhä enemmän joukkueurheilun ja hyvän yhteisöllisyyden kokemukseen turvallisten aikuisten ympäröimänä.

Ennen kaikkea laji tarvitsee lisää turvallisia aikuisia ohjaamaan nuoria ja olemaan roolimalleina.

Myös erotuomarit tunnistavat oman roolinsa turvallisina aikuisina niin omassa toiminnassaan kuin sen valvojana niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Pidetään laji turvallisena niin fyysisesti kuin henkisesti!

Pekka Haajanen

SJTL ry, puheenjohtaja

Pekka Haajanen, puheenjohtaja

Joulua edeltävänä lauantaina puhelin soi: työkaverini kysyi, voisiko piipahtaa poikansa kanssa kääntymässä. Autosta nousi paitsi isä myös reipas pelaajanalku paikallisen jääkiekkoseuran U8-9-joukkueen pelipaita päällään. Olivat myyntireissulla kerätäkseen joukkueen toimintaan varoja. Täydensin mielelläni joululahjavarastoja – varat menisivät hyvään tarkoitukseen, että tytöt ja pojat voivat harrastaa.

Samalla työkaverini kuvaili, mitä vanhemmat taustajoukoissa tekevät varainkeruun ohella, että joukkueen toiminta on mahdollista. Joukkueen kiekkoarjen pyörittäminen arjessa tarkoittaa kustantamisen ohella valmentamista, huoltamista, kuljettamista, pelien ja harjoitusten järjestämistä, siis koko homma. Hattu päästä!

Arjen mediahuomio ja yleinen mielikuva lajistamme muotoutuu kuitenkin huippukiekon kautta. Miten Pate, Pulju ja Sepe heiluttavat verkkoa NHL-jäillä puhumattakaan siitä, miten Leijonien kestomenestys on tullut kansallisomaisuudeksi. Suomikiekko on kuitenkin paljon enemmän.

Paikallistaso on Suomikiekon selkäranka. Katsotaanpa asiaa tuomaritilastojen kautta. Viime kaudella Liigassa oli n. 2 000 tuomaritehtävää, Jääkiekkoliiton kilpasarjoissa n. 11 000 tehtävää, kun taas paikallistason pelien tuomaritehtäviä oli n. 63 000 kpl! Paikalliset erotuomarikerhot huolehtivat siitä, että noihin 63 000 paikalliseen tuomaritehtävään löytyy koulutetut ja motivoituneet tuomarit – hattu päästä tällekin! Pyramidissa on vankka, leveä pohja. Ilman vankkaa perustason toimintaa huippukiekkokaan ei saisi rakennusainetta.

Joten kiitos sinulle joukkueen toimija, seura-aktiivi, erotuomari, kerhoaktiivi, ylipäänsä jokainen paikallistason toimija. Ilman että jaksat harrastaa lajia roolissasi, Suomikiekon selkäranka ei pysyisi suorana.

Ja niin isä ja poika hyppäsivät autoon ja ei kun seuraavaan myyntikohteeseen. Toivotin heidät tervetulleeksi seuraavankin kerran, minä ostan aina ja tuen mielelläni paikallistason kiekkotoimintaa.

Pekka Haajanen

puheenjohtaja

Pekka Haajanen, puheenjohtaja

Keskiviikko 7.12. pelattiin lähes tavanomainen mestispeli Hokki-Ketterä Kajaanissa. Hieman epätavalliseksi ottelun teki se, että ottelussa toisena päätuomarina toimi yksi Liigan ammattituomareista, Joonas Kova.

Ammattituomareista on puhuttu jo ainakin 1990-luvulta lähtien. Legendaarinen Seppo Mäkelä taisi silloin yhden irrallisen kauden toimia päätoimisena, mutta se jäi yksittäiseksi. Nyt aika oli kypsä – vihdoinkin. Huippukiekossa kaikki muut tahot ovat olleet ammattilaisia jo pitkään, nyt tuomaririntama sai pään auki seitsemän ammattituomarin voimin. SJTL oli yhtenä osapuolista roolinsa mukaisesti kevään ja kesän prosessissa myötävaikuttamassa ammattilaisuuden syntyyn. On jo symbolisestikin tärkeää, että tuomarointi voi olla oikea ammatti ammattikiekossa. Kun tuomaripolku voi johtaa ammattiin, uskotaan sen myös edistävän huipputuomariuralle ponnistavien rekrytointia.

Liigan ammattilaisten ottelukapasiteetista tietty osa on varattu Mestiksen käyttöön. Tämän tarkoitus on toisaalta antaa respectiä Mestikselle sarjana ja tietysti myös mestispelaajille, toisaalta olla mestistuomareille esimerkin ja innoituksen lähde. Jos itse aikanani 1980-90 -luvun nuorena tuomarina olisin saanut viheltää aikani kokeneempien huippujen kanssa, olisi se ollut todella mieluisaa. Uskon, että tämä on edelleen merkityksellistä.

Samalla on myös mietitty sitä, miten ammattituomari Mestiksessä -tilanteita voisi hyödyntää laajemmin tuomarikentässä. Tähän Kajaanin mestispeliin päätettiin tehdä kokeilu: sateenvarjo järjestää ottelutapahtuman yhteyteen koulutustilaisuuden, johon kutsutaan oman sateenvarjon ja tässä tapauksessa viereisen sateenvarjon lähellä olevia tuomareita. Näin tapahtui ja Joonas veti luennon ”minun tuomaripolkuni” ennen peliä. Paikalle livenä tuli tasan yksi henkilö, mutta teams -linjoilla oli 13 henkilöä. 14 osallistujaa on hyvä alku ja toisaalta oppi siitä, että teams vetää.

Ideoitiin myös muita keinoja, miten saisimme omaa asiaamme julkisuuteen. No, kiekkoyhteisöstä löytyy viestinnän ammattilaisia sekä SJL:stä että Liigasta ja kysyimme jeesiä avaamaan ovia. ”Kyllä järjestyy, nyt ja jatkossa”, vastasi Liigan Tuomas Nyholm ja lopputuloksena maakuntalehti Kainuun Sanomat kirjoitti ottelun yhteydessä lähes aukeaman tuomaritoiminnasta – lähtien aluetasolta aina mestiksen. liigan kautta CHL:ään. 

Kajaanin kiekkoillassa ja sen kokeilussa koulutuksineen ja lehtijuttuineen on sateenvarjoille yksi uusi toimintamalli lisää. Useat henkilöt tekivät yksittäisinä henkilöinä asian eteen kohtuullisen määrän työtä, mutta yhteensä siitä syntyi merkittävä määrä toimenpiteitä, jolloin taakka ei muodostu kenellekään kohtuuttomaksi. Sateenvarjot, olkaa hyvä, Kajaanin kiekkoilta vapaasti hyödynnettäväksi – kannustan – sillä tuomariyhteisön elinvoima kumpuaa siitä, miten saamme järjestettyä mielekästä toimintaa ja luotua yhteisöllisyyttä.

Pekka Haajanen

puheenjohtaja