Tätä kirjoittaessa Liiga avaa uuden kautensa viime kauden finaaliparin kohtaamisella. Tänä samana iltana urheilun sohvakuluttaja seuraa myös Susijengin taistelua Espanjaa vastaan koripallon EM-kisoissa. Koriksessa tuomari nostaa virheen sattuessa käden pystyyn samalla tavalla kuin jääkiekossa rangaistuksen sattuessa, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? Jokainen vihellys ei ole koriksessakaan päivän selvä, ehkä vähän mutinaa, jotain elekieltäkin, mutta loppujen lopuksi rikkoneella pelaajalla on kuitenkin käsi pystyssä virheen merkiksi.

Käden noston tarkoitus on toisaalta helpottaa toimitsijoiden työtä, jotta varmasti tunnistavat rikkoneen pelaajan, mutta ennen kaikkea se on lajikulttuurille ominaista, itsestään selvää. Halutaan osoittaa reilua peliä ja vastuun kantamista omista teoista pelin pyörteissä sekä kunnioittaa peliin kuuluvan tuomarin roolia.

Tänä samana iltana luen murheellisena iltapäivälehtien juttuja ja katson sosiaalisen median videoklippejä viime viikonlopun tapahtumista U19 Suomi-sarjan jääkiekkopelissä: pelaaja mukiloi tuomaria saatuaan pienen rangaistuksen. Siis mitä? M u k i l o i.

Juhlajulkaisukansi kuva, jääkiekko ja tuomarit.

Yksittäisen pelaajan törkeä ylilyönti, onneksi hyvin harvinainen, saa varmasti kurinpidolta rangaistuksen ja asia taputeltu, niinkö? Sometuomioistuin on jo jyrähtänyt ja osoittanut paheksuntansa tekoa kohtaan. En hae tällä kyseenalaistuksella tuon yksittäisen pelaajan lisäsyyllistämistä, vaan haluan herättää kysymyksen, miksi tähän on tultu, miksi jääkiekossa tuomari voi joutua jopa väkivallan uhriksi?

Seinäjoen tapahtumat eivät saa ei uusiutua.

Väitän, että lajikulttuurimme tarvitsee ravistelua.

Niin, mikä organisaatio- tai jääkiekon kyseessä ollen lajikulttuuri? Wikipedia määrittelee käsitteen seuraavasti:

Organisaatiokulttuurilla viitataan organisaation käyttäytymisnormien, arvojen, toimintatapojen ja muiden vastaavien tekijöiden muodostamaan kokonaisuuteen. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi tervehtiminen, puhuttelu, virallinen ja epävirallinen hierarkia, johtamistapa, kokouskäytännöt, tiedotuspolitiikka ja monet muut asiat.


Organisaatiokulttuuri muovautuu pitkän ajan kuluessa ja on jatkuvassa muutoksessa, eikä sitä voida täydellisesti kuvata. Organisaatiokulttuuria voidaan ohjata jonkin verran virallisilla määräyksillä, arvoilla ja muilla välineillä, mutta merkittävä osa organisaatiokulttuurista syntyy myös epävirallisten normien kautta.

Myös jääkiekko kärsii tuomaripulasta. Kun vuosituhannen vaihteessa tuomareita oli n. 2 200, oli viime kauden luku reilu 1 500. Samalla laji on kasvanut huomattavasti ja pelien määrä samoin. Viime sunnuntain ylilyönti ei helpota tuomaripulaa.

SJTL teetti toissa kaudella kyselyn kaikille kauden jälkeen lopettaneille tuomareille lopettamisen syistä. Keskeisin syy lopettaa tuomariharrastus oli kentällä ja varsinkin sen ulkopuolella vellova huono käytös. Kukaan ei mielellään ole illasta toiseen ”vihan ja halveksunnan ihmiskasvoinen maali, jonka päälle kollektiivi saa estottomasti sylkeä”. No, tuo 1990 -luvun laman erään näkyvän yhteiskunnallisen toimijan sitaatti omasta kokemuksestaan on ehkä turhan raju tähän asiayhteyteen, mutta olkoon nyt näin.

Kyse ei pelkästään ole tuomareista tai tuomaripulasta. Lajin kasvu on haasteissa, kustannuksetkin tekevät lajista liian monelle perheelle tavoittamattoman, mutta entäpä lajikulttuuri vetovoimatekijänä? Tämän päivän tiedostavat ja arvoistaan tarkat vanhemmat ja yhteistyökumppanit ovat huolellisia siinä, mihin harrastukseen lapsensa tai tukieuronsa ohjaavat. Huono käytös alatyyleineen puhumattakaan väkivallasta ei houkuttele, se voi muodostua show stopperiksi. Sen sijaan vastuullisuus sen kaikissa muodoissaan on pop.

Puolustelematta nuoren kiekkoilijan tekoa yhtään, oliko kyseessä pelkästään yksittäisen henkilön harvinainen teko vai onko lajikulttuurissamme ehkä jo pitkään ollut piirteitä, jossa tuomareita on vaikea hyväksyä osaksi peliä, antaa kunnioitusta tai olla edes vähän lempeä sille kertakaikkiselle faktalle, että joka pelissä tulee myös virheitä. Kun joukkuekaveri missaa avopaikan ja se voittomaali ei synnykään, joukkuedynamiikka ei salli haistattelua, vaan kannustaa: ensi kerran osuu. Onko tämä nyt tapetilla oleva nuori mahdollisesti kasvanut sellaisessa laji-ilmapiirissä, että huono käytös tuomareita kohtaan on ok ja nyt sitten lähti lapasesta? Jos näin olisi, myös tämä mukiloiva nuori on uhri kuten on mukiloiduksi tullut tuomarikin.

Nyt kiekkoväki kättä pystyyn! Haastan meidät kaikki arvokeskusteluun ja lajikulttuurin ryhtiliikkeeseen. Kunnioita peliä -ohjelma on, mutta rintamerkit ja kuulutukset otteluissa ei vielä riitä. Haastan myös tuomarit ulos omista poteroistaan yhä lähemmäksi muuta kiekkoväkeä. Toimeenpanovallan käyttö kentällä on vain osa hyvää tuomarointia ja pelin johtamista, asiallinen kommunikointi ja lähestyttävyys on se yhtä tärkeä toinen osa. Pelkällä toimeenpanovallalla ei saa respectiä.

Lajimme parissa vallitseva kulttuuri ja vetovoima on meidän omissa käsissämme. Toivon, että saamme suunnan muuttumaan yhä enemmän kohti sitä koriksen käden nostamisen tarkoitusta – halutaan osoittaa reilua peliä ja vastuun kantamista omista teoista pelin pyörteissä sekä kunnioittaa peliin kuuluvan tuomarin roolia.

Pekka Haajanen
puheenjohtaja