Suomen Jääkiekkotuomarien Liitto

Arvoisa kunniapuheenjohtaja, hyvät kunniajäsenet, hyvät tuomarit, toimitsijat, tuomariyhteisö, arvoisa juhlaväki,

Tänään on juhlapäivä.
Tänään pysähdymme – ei vain lukemaan vuosilukua, vaan katsomaan, mitä se pitää sisällään.

SJTL – Suomen Jääkiekkotuomareiden Liitto – täyttää 50 vuotta. Se on matka, johon on mahtunut pelejä, päätöksiä, koulutusta, keskustelua, kehittymistä – ja ennen kaikkea ihmisiä. Teitä.

Minulla on suuri kunnia puhua tänään teille. Kiitos, että olette täällä juhlistamassa tätä hetkeä.

50 vuotta sitten – 1975 – moni rakenne suomalaisessa jääkiekossa muuttui. SJL:n nykyinen, oma aluerakenne syntyi – aiemmin Svul:n yksittäisiä piirejä ja keskeisimpänä Jääkiekon SM-liiga syntyi. Näissä molemmissa rakennemuutoksissa yhteinen nimittäjä oli tarve saada oma ääni paremmin kuuluviin, olla itsellinen.

Mutta ei ne viiskymppiset tähän jääneet.

Kun Suomen Jääkiekkotuomareiden Liitto perustettiin tasan 50 vuotta sitten, ei eletty helppoa aikaa tuomareille. Tuomareita ei tuolloin juuri nostettu jalustalle – pikemminkin päinvastoin. Meidät nähtiin usein pelin reunalla, mutta harvoin sen ytimessä.

Perustamiskokouksessa, 27.4.1975 Helsingissä, kirjattiin liiton perustamispöytäkirjaan pysäyttävät sanat, jotka ovat jääneet elämään. Pykälässä 1 Helsingin Jääkiekkotuomarit ry:n puheenjohtaja, kiekkoleijona nro 73 Karl-Gustav Kaisla avasi kokouksen, hänet tunteneet voisi sanoa että ”kallemaiseen tapaan”, näin – jota nyt siteeraan:

“Liiton perustamistarve on ajankohtainen, sillä yhä enenevä tuomareiden päähän potkiminen ja unohtaminen ovat ajaneet tuomarit umpikujaan. Asiaamme pystyy ajamaan vain oma, kyllin voimakas liitto.”

Tuossa lausumassa ei totuutta, turhautumista pehmustettu. Se oli suoraa puhetta. Sitä tarvittiin silloin. Se myös kertoo 70-luvun ilmapiiristä.

Perustamiskokousta olivat keskinäisissä palavereissa valmistelleet suurimpien kiekkokaupunkien kerhot – Helsinki, Tampere ja Turku – alkaen jo vuotta aiemmin. Nämä ”henkiset isoveljet” tunnistivat isoveljen vastuunsa jo silloin.

Palaan vielä siihen pykälään 1: Asiaamme pystyy ajamaan vain oma, kyllin voimakas liitto.

Ja juuri siksi SJTL syntyi – tarpeeseen. Vahvistamaan tuomareiden ääntä. Tuomaan näkyvyyttä, oikeuksia ja yhteisöä. Antamaan selkänojan niille, jotka tekevät pelissä yhtä vaativaa ja usein yksinäistä työtä kuin kaikki muutkin pelin osalliset. Tuossa lauseessa kuului päätös.

Tänään me seisomme niiden hartioilla, jotka tämän liiton rakensivat. Ja mikä hienointa – tänään täällä joukossamme on neljä henkilöä, jotka olivat läsnä niistä 47 henkilöstä tuossa historiallisessa perustamiskokouksessa. He eivät vain puhuneet muutoksesta – he loivat sen.

Hyvä juhlaväki – haluan, että osoitamme heille lämpimät kiitokset ja aplodimme:

• Rainer Grannas
• Paavo Luukkonen
• Vilho Pekkonen
• Peter Pomoell

Ilman teitä – ja ilman niitä satoja tuomareita, jotka ovat kantaneet kortensa kekoon näiden vuosikymmenten aikana – emme olisi tässä. SJTL ei ole ollut pelkkä yhdistys, se on ollut liike. Kerran erotuomari – aina erotuomari.

Hyvät kuulijat, muutama sana perustehtävästämme

50 vuodessa moni asia on muuttunut. Laji on moninkertaistunut ja tullut Suomen ykköslajiksi. Itse peli on nopeutunut, teknologia on tullut mukaan, ja tuomarityön julkisuus on kasvanut. Erotuomarius voi olla ja onkin jo ammatti. Samoin erotuomariorganisaatioissa – liiga, liitto ja myös suurimmat kerhot – on päätoimisia henkilöitä ollut jo pitkään.

Tätä puhetta valmistellessa selasin mittavan määrän arkistoja läpi ja tämän päivän jääkiekon kokoluokan näkökulmasta katsottuna tuntuu hassulta, että esimerkiksi kaudella 1982-83 SJL:llä ei ollut päätoimista pääkouluttajaa, koska – suora sitaatti –  ”toiminnan kokoluokka ei sitä edellytä.” Kokoluokat ovat sittemmin moninkertaistuneet.

 Meidän perustehtävämme on pysynyt.

SJTL:n jäsenyhdistykset,siis erotuomarikerhot, hoitavat perus- ja paikallistason otteluiden erotuomaritehtävät. Vaikka vuosikymmenten aikana Suomikiekon kehityksen myötä erotuomariorganisaatiot ovat eriytyneet – liiga, SJL, kerhot – kerhojen hoitamat erotuomaritehtävät ovat edelleen Suomikiekon kivijalka. 

SJTL:n ydintehtävä on tänäkin päivänä sama kuin alussa:

• neuvotella yhteistoimintasopimukset sekä SJL:n että Liigan kanssa
• valvoa jäsenyhdistysten ja tuomareiden etuja
• edustaa tuomariyhteisöä Suomikiekon eri elimissä ja antaa äänen tuomarien äänen kuulua siellä missä keskustellaan ja päätetään – niin valtakunnallisella kuin aluetasolla
•  tukea, kehittää ja tarvittaessa puolustaa jääkiekkotuomareita.

Puolustaa? hmm……1980-luvun arkistoissa yhdistyksen hallituksen pöytäkirjoissa oli useita keskusteluja siitä, miten vaikutetaan estävästi tuomarien kohtaamaan väkivaltaan ja pahoinpitelyihin otteluiden yhteydessä. Onpa ollut hurja vuosikymmen, jotka ilmiöt ovat jääneet onneksi historiaan.

Tänä päivänä puolustamisen rooli on onneksi ihan muita asioita kuin fyysisen turvallisuuden puolustamista.

Vaikka ydintehtävämme on puhua ja toimia yhteisömme puolesta, olemme myös asettaneet itsellemme ja toimintaamme laatuvaatimuksen: haluamme olla luotettava ja arvostettu yhteistyö- ja sopimuskumppani jääkiekkoyhteisössä, tärkeä osa Suomikiekkoa.

Hyvät tuomarit,

 Vaikka maailma on muuttunut, perustamisen ydinajatus – tarve yhteiselle, vahvalle äänelle – on yhä elossa. Emme enää kohtaa päähän potkimista 1970-luvun muodossa, mutta tuomarin rooli kentällä ja sen ulkopuolella vaatii edelleen tukea, koulutusta ja arvostusta.

Mutta vähintään yhtä tärkeää kuin edunvalvonta on erotuomariyhteisö…..osa kentällä, osa lasin toisella puolella toimitsijoina, osa kouluttajina ja kerhoaktiiveina, osa taustalla erilaisissa neuvottelupöydissä.

Jokaisella on hetkiä, kun pelin jälkeen kopissa miettii: ”Mitä oikeasti tapahtui? Menikö ratkaisu oikein? Jäällä yksittäinen tuomari on yksin sen sekunnin murto-osan kestävän tilanteen ja ratkaisun kanssa – mutta yhteisönä emme ole yksin.

SJTL ei ole vain hallitus, vuosikokous tai kerhojen yhteenliittymä. Se on tuomariyhteisön verkko, joka kannattelee. Se on se puhelu kollegalta pelin jälkeen. Se on kanssatuomarin sanat pukukopissa. Se on kollegojen tapaamiset koulutustilaisuuksissa. Se on old timereiden muistelot ja hiljaisen tiedon siirto uusille tuomaripolville.

SJTL:n tehtävä on omalta osaltaan myötä vaikuttaa siihen, että tämä harrastus, sivutoimi, ammatti kantaa. Että tuomari voi kehittyä, erehtyä, oppia ja tuntea itsensä arvokkaaksi osaksi peliä.

Tuomarin paine ei ole vähentynyt – se on saanut uusia muotoja. Sosiaalinen media, nopea palaute, lahjomattomat kuvakulmat ja hidastukset, yleisön silmät ja analyysit. Joskus myrskyää.

Ja juuri siksi tarvitaan yhteisöä – antamassa ääntä sille, jonka tehtävä on olla oikeudenmukainen, reilu ja tehdä koviakin päätöksiä, vaikka kukaan ei taputa.

Hyvät kollegat, muutama sana tulevaisuudesta

Kun katsomme tulevaan, me emme katso sumuun, me katsomme mahdollisuuksiin.
Tänään juhlimme 50-vuotista taivalta ja kertaamme historiaamme, mutta vielä tärkeämpää on se, mitä teemme seuraavan vuoden, kahden, viiden vuoden aikana.

Koronavuodet rokottivat lajiharrastajien määrää, samoin erotuomareiden määrä notkahti. Rekryyn on nähty vaivaa ja tuomareiden määrä onkin noussut korona-alhosta yli 25 %:lla – kiitos siitä. Emme enää juuri keskustele siitä, saadaanko kaikkiin peleihin tuomarit, nyt keskustelemme harrastuksen laadusta.

• riittääkö sopivia pelejä kaikille?
• miten varmistamme laadukkaan koulutuksen?
• miten vahvistamme kerhojen organisaatioita, takaamme kerhojen elinvoiman?
• ja ennen kaikkea miten saamme kerhojen alueelliset yhteenliittymät, sateenvarjot, yhä paremmin toimimaan
• sekä miten saamme eri osapuolten luottamusta kasvatettua niin, että kerho-organisaatioden ja SJL-organisaation rajapinta, tasot 3-4, toimisi vielä sujuvammin. Tästä keskustelemme mm. tässä kerhoseminaarissa.

SJTL:n keskeisin koulutustapahtuman, kerhopäivien, merkitys kasvaa jatkossa SJTL:n toiminnassa.

On tärkeä jatkaa keskustelua ja vuorovaikutusta osana Suomikiekkoyhteisöä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Te toimijat alueilla, teillä on puheet aluehallituksissa, jatkakaa kommunikaatiota ja antakaa äänenne kuulua alueyhteisössä.

SJTL:llä on neljä jaosta: liiga-, mestis-, toimitsija- ja naistuomarijaos. Hyvät jaokset, jatkakaa aktiivista toimintaanne ja vaikuttamista. SJTL:llä on liittona voimavaroja, kuten varoja, olla mukana kehityshankkeissa, mutta ne ajatukset ja tarpeet tulevat teiltä.

Vaikka puhun nyt tulevaisuudesta, en malta ottaa pientä kuriositeettia esiin historiasta – pöytäkirjoja ja arkistoja on selattu. Liigatuomarijaoksessa keskusteltiin 1980-luvun lopussa aika usein sen ajan kuohuttavasta asiasta: tuomarien kypäristä. Ensin kypäriä vastustettiin voimakkaasti. Sittemmin kanta muistioiden mukaan laimeni: linjatuomarit kypärät ok, mutta päätuomarit ei, ehkä pelättiin että päätuomareiden karisma ei kerta kaikkiaan mahdu kypärän alle. Sellainenkin kannanotto löytyi, että kypärien tulee olla väriltään mustia, jälkipolvet kiittävät tästä värilinjauksesta.

Tänä päivänä liigatuomarius on työsopimusten alaista työtä aivan kuten muissakin ammateissa ja keskustelun aiheet jaoksessa sen mukaisia.

Julkisuudessa keskustellaan valitettavan usein lajin tapakulttuurista ja valitettavasti asiaton käytös sen eri muodoissaan jäytää lajin yhteiskuntakelpoisuutta. Tuomarien rooli kentällä ja hieman sen ulkopuolellakin on tärkeä asiattoman käytöksen kitkemisessä.

Samalla muistutan myös omasta, tuomariyhteisön keskinäisestä kommunikaatiosta, tästä keskustelimme pitkään kaksi vuotta sitten Hämeenlinnan kerhopäivillä. Monet perinteiset vitsit ja sellaiseksi tarkoitetut eivät ole välttämättä hauskoja kohteeksi joutuneelle. Pitäkäämme oma pesä ja suumme edelleen puhtaana. Me tarvitsemme uusia kasvoja, uusia ääniä, uusia jalkoja jäälle.
Me tarvitsemme kulttuuria, joka kantaa heitä, jossa on hyvä ja psykologisestikin turvallista olla. 

Tulevaisuus ei ole meille uhka, se on kenttä. Ja kentällehän me olemme tottuneet astumaan, katsomaan suoraan kohti ja tekemään työtä reilun pelin puolesta.

Hyvä juhlaväki,

SJTL:n seuraavat vuosikymmenet alkavat nyt. Ne eivät synny yksin hallituksen pöydissä tai vuosikokouksissa. Ne syntyvät siellä, missä te olette: halleilla, pukukopeissa, koulutustilaisuuksissa, pelien aikana ja pelien jälkeisissä hetkissä.

Hyvät ystävät, lopuksi…

SJTL:n tarina ei ole vain erotuomaritoiminnan historiaa. Se on tarina meistä ihmisistä, jotka uskalsivat vaatia parempaa – ja tehdä sen itse.

Tänään juhlimme 50 vuotta, mutta me emme jää pelkästään kiillottamaan kunniatauluja. Me menemme eteenpäin.

Kiitos jokaiselle teistä, joka olette osa tätä yhteisöä ja työtä. Kiitos jokaiselle, joka vihellätte, toimitte toimitsijana, päätätte, koulutatte, mutta ennen kaikkea kuuntelette ja jaksatte.

Hyvä juhlaväki, palaan vielä perustamiskokouksen pykälään 1 ja päätän puheeni Kalle Kaislan avaussanoihin 50 vuotta sitten: ”Asiaamme pystyy ajamaan vain oma, kyllin voimakas liitto.”

Hyvää juhlailtaa!

Pekka Haajanen

SJTL ry, puheenjohtaja

Tunnetta ja intohimoa peliin – ei käytäville ja lehdistötilaisuuksiin

Taannoinen täpötäysi halli Vaasan Kuparisaaressa parituhatpäisine vierasjoukkueen kannattajineen näyttäytyi poikkeuksellisen onnistuneena ottelutapahtumana. Toinen voittaa, toinen häviää, pettymystäkin on tarjolla. Siitä huolimatta kyseisen ottelun ilmapiiri pursui Iloa, nautintoa, positiivista elämystä kaikille osallisilleen. Tapahtuma huomioitiin kansainvälisestikin.

Viimeisen viikon otsikot sen sijaan eivät ole olleet iloisia. Keskiössä on ollut asiaton käytös. Kauden alussa yhteisesti sovitusta eettisestä säännöstöstä – code of conduct – ei ole ollut tietoakaan. Käytävillä on ollut huutelijoita ja räävistelijöitä aivan liian pitkään. Huono käytös ei ole hyväksyttävää.

Selvästi suurin osa liigayhteisöä toimii asiallisesti ja käyttäytyy hyvin.

Liigakaukalo ja sen ympäristö on joukkueiden ja myös tuomareiden työpaikka. Työpaikat ovat työsopimussuhteisia. Vuoden 2024 Suomessa työpaikoilla pitää käyttäytyä asiallisesti eikä huonolle käytökselle ole oikeutusta intohimon, tunteen, omiensa puolien pitämisen, sisäisen koodin, omasta mielestään vääryyden kokemuksen tai minkään muun syyn perusteella. Intohimoa pitää harjoittaa asiallisesti, ristiriitoja pitää pystyä ilmaisemaan ja ratkomaan samoin asiallisesti. Jääkiekko ei ole muusta yhteiskunnasta irrallaan oleva saareke.

Liigaerotuomarin työ on vaikeaa. Näkemyseroja ja virheitä sattuu joka pelissä. Niiltä ei voi välttyä niin kauan kuin ihmiset ovat tuomareina. Tuomareiden koulutus-, tarkkailu- ja palautejärjestelmä toimii ajantasaisesti ja jokainen tuomari tietää jokaisen ottelun jälkeen, mikä meni hyvin ja missä pitää parantaa. Suomalainen erotuomari on arvostettu ja menestynyt kansainvälisesti vuosikymmenestä toiseen riippumatta mikä nimi on selässä.

On ilmeistä, että puhelin on ollut rikki tuomareiden ja muiden toimijoiden välillä, viestit on ymmärretty väärin. 

Tuomareiden työtä ohjaa sääntökirja sekä Liigan johdon, erotuomarijohdon sekä seurojen urheilujohtajien yhdessä ennen kautta sopimat linjaukset. Tuomarit tunnistavat esimerkiksi linjamuutosväitteiden ja tunteiden kuumenemisen yhtenä tarkoituksena olevan yrityksen manipuloida tuomareiden toimintaa. Manipulointi ei ole hyväksyttävää.

Tuomareiden toimintaa saa arvostella. Kysymysten, arviointien ja vuorovaikutuksen pitää olla toki asiallista. On tärkeää, että eri lajitoimijoilla olisi hyvä keskusteluyhteys. Tuomareillakin on tässä parannettavaa.

Suomessa pelataan kaudessa lähes 40 000 jääkiekko-ottelua. Tämä tarkoittaa noin 80 000 tuomaritehtävää. Tuomareita ei ole riittävästi. Viime kaudella koulutettiin 530 uutta tuomaria, mutta samaan aikaa 403 tuomaria lopetti. Muutama kausi sitten SJTL ry teki kyselytutkimuksen lopettaneille tuomareille lopettamisen syistä. Suurin syy oli tuomareiden kohtaama huono käytös. Liigayhteisö on Suomikiekon esikuva. Sen toimintaa – niin hyvässä kuin pahassa – matkitaan. Siksi esikuvan vastuu mutta myös vaikutusmahdollisuus on suuri.

Kaikilla liigatoimijoilla on kyse myös kilvoittelusta. Finaalissa eivät pelaa kaikki joukkueet, valmenna kaikki valmentajat tai tuomitse kaikki tuomarit. Kilpailu seuloo parhaat – myös tuomareissa.

Liigakiekosta on tullut merkittävää viihdeliiketoimintaa, mutta kuitenkin aina on kyse urheilusta, pallopelistä. Hyvä liigayhteisö, liigatuomarit haluavat tällä avoimella kirjeellä peräänkuuluttaa hyviä käytöstapoja ja rehtiä meininkiä. Mitä jos me kaikki liigatoimijat keskittyisimme omiin hommiimme ja rooleihimme, pidettäisiin jokainen oma kommunikaatiomme asiallisena ja puhelimet toimivina, kunnioitetaan toisiamme ja peliä. 

Näin takaisimme sen, että peli tuottaa jatkossakin iloa, nautintoa ja positiivisia elämyksiä kaikille osallistujilleen ja seuraajilleen. Lisää tunnetta ja intohimoa kaukaloon, vähemmän käytäville ja lehdistötilaisuuksiin, lisää Kuparisaaren ilmapiirin iltoja.

Liigatuomareiden puolesta,

Pekka Haajanen

puheenjohtaja

Suomen Jääkiekkotuomarien liitto SJTL ry

Tälläkään kaudella kaukalon ulkopuolisilta ylilyönneiltä ei ole vältytty. Keskitalven pohjakosketuspiste oli yhden liigaseuran pelin jälkeisenä päivänä julkaisema twittervideo, jossa kokolaidallisen sai niin liiga, kurinpito, koko tuomaritoiminta ja yksittäiset tuomarit alatyylisellä, epäkunnioittavalla tavalla. Toimintaa voi arvostella ja antaa palautetta, mutta käytöksen täytyy olla asiallista ja kunnioittavaa. Nyt se ei sitä ollut ja se ei ole hyväksyttävää.

Ylen urheilutoimittaja Jussi Paasi on useissa jutuissa pitemmältä ajalta nostanut esiin jääkiekossa olevia piirteitä, joita otsikot kuvaavat mm. näin: ”vastenmielinen ilmiö, joka on kitkettävä välittömästi” viitaten huonoon käytökseen tai viimeksi 2.2.2024 ”Oksettava ilmiö rehottaa yhä SM-liigassa – NHL:ssä se ei olisi mahdollista” viitaten kaukaloiden raitapaitojen kunnioituksen puutteeseen.

Kulttivalmentaja Risto Dufvalta kysyttiin liigatuomareiden viime syksyn valmistautumisleirillä miksi NHL:ssä ei nähdä kotimaan sarjojen kaltaisia käytöshulabaloita. Dufva totesi, että kiekkokulttuurimme on sittenkin vielä nuori ja kehittymätön ja muistutti, että NHL oli ammattilaissarja jo 100 vuotta sitten ja samaan aikaan Suomessa toivuttiin vielä sisällissodan haavoista. Niinpä, reilussa sadassa vuodessa ammattilaissarjaa turhat asiat jäävät pois – kuten epäkunnioitus – ja kiekkokulttuurin hyvät asiat korostuvat. Kulttuurilla tarkoitan arvoja, toimintatapoja ja rakenteita, jotka ohjaavat eri kiekkotoimijoiden käyttäytymistä.

Minusta tuntuu siltä, että suunta kääntyy nyt.

Liiga, Jääkiekkoliitto ja Pelaajayhdistys ovat yhdessä käynnistäneet Samat säännöt -kampanjan, joka tavoitteena on kannustaa kaikkia hyvää käytökseen kaukalossa, katsomoissa ja julkisessa keskustelussa. Kyseinen kampanja on näkynyt useina eri kiekkotoimijoiden kannanottoina ko. asioihin – tämä muuttaa kulttuuria.

Ja sitten on Kiekko-Vantaan yhteyspäällikkö Jussi Haapiainen.

Viime lauantain mestismatsi Kiekko-Vantaa – TuTo oli tuomareiden teemailta. Kiekko-Vantaan ja Helsingin Jääkiekkotuomarit järjestivät yhdessä Dumaripäivän, jonka tarkoituksena oli tehdä erotuomaritoimintaa näkyväksi, nostaa erotuomareiden arvostusta ja samalla tukea uusien erotuomareiden rekrytointia. Kotijoukkue pelasi ensimmäisen erän raitapaidoissa ja yleisöä kannustettiin saapumaan katsomoon tuomaripaidoissa. Teemailta sai hyvän näkyvyyden sekä Mestiksen sivuilla, että varsinkin jatkoaika.com:n hienossa kuvakoosteessa.

Idean isä on K-Vantaan Jussi Haapiainen. Hän kertoi törmänneensä ko. ideaan viime syksyllä somefeedissa, jossa WHL:n joukkue toteutti saman teemapelin. Lamppu syttyi, yhteys HJT:hen ja asiat lähti rullaamaan. Kiitos Jussi!

Kunnioitus syntyy ja muuttuu kulttuuriksi yksittäisten tekojen kautta. Vantaalla luotiin kiekkokulttuuria, kuka ottaa pallon haltuun seuraavaksi?

Pekka Haajanen

SJTL ry, puheenjohtaja

Mika Moilanen kirjoitti 19.10.2023 Helsingin Sanomissa otsikolla ”Kaikkein haavoittuvimmissa asemassa olevat lapset ja nuoret jäävät seuratoiminnan ulkopuolelle”. Datan mukaan keskimäärin vain kaksi prosenttia harrastajista on perheistä, joissa toteutuu kasautunutta huono-osaisuutta.

On lapsia ja nuoria, joilla ei ole elämässään yhtään tai hyvin vähän turvallisia aikuisia. Urheiluseuran toiminnassa nuori voi saada turvallisia aikuisia elämäänsä.

Artikkelissa on haastateltu mm. jalkapallon puolelta seuratoimijaa, HJK ry:n toiminnanjohtaja Timo Muurista. Hän toteaa: ”Valmentajaa pitää pystyä kouluttamaan ja kehittämään niin, että lapselle tulee se kokemus, että HJK:n valmentaja voi olla hänelle se turvallinen aikuinen.”

Toiminnastaan palkitusta itähelsinkiläisestä FC Meltsistä todetaan, että ”valmentajan roolina on olla turvallinen aikuinen seuran harrastajille ja vasta sen jälkeen tulevat laji ja lajitaidot.”

Artikkeli nostaa positiiviseksi esimerkiksi myös Turun Palloseuran juniorijääkiekon Easy Hockey -toiminnan. ”Kun toiminnassa ei ole kilpailullisuutta ja tavoitteellisuutta, hyvinvointivaikutukset ovat todennäköisesti suuremmat” viitaten matalan kynnyksen lajiharrastamiselle perinteisen seuratoimintamallin läpipuskemisen sijaan.

Turvallinen aikuinen on yhä useammin käytetty ilmaisu, mutta se ei vielä ole saavuttanut vakiintunutta merkitystään. Mitä se tarkoittaa?

Väestöliiton asiantuntijat luettelevat nettisivuillaan mm. seuraavia turvallisen aikuisen tunnusmerkkejä: 

• Huolehtii nuoresta ja vaistoaa, jos lapsella on hätä. Tietää, missä nuori menee.
• Asettaa rajoja ja pitää ne. Ei anna tehdä kaikkea mahdollista.
• Pysyy aikuisen asemassa, on aikuinen ja auktoriteetti. Hän on vakaa, järkevä, asiallinen ja vastuuntuntoinen.
• On helposti lähestyttävä, hänen seurassaan voi olla oma itsensä.
• Pystyy keskustelemaan, kuuntelee, ottaa nuoren mielipiteet huomioon ja on kiinnostunut nuoren asioista.
• Hallitsee tunteensa
• Turvalliseen aikuiseen voi luottaa, hän pitää lupauksensa ja luottaa myös nuoreen. Hän on myös rehellinen.
• Turvallinen aikuinen on nuoren apuna ja tukena.

Summatessaan viime kauden toimintaa jääkiekkoväki on tunnistanut lajikulttuurissa olevia haasteita. Tuoreessa muistissa ovat rasismiviittaukset ja -tapahtumat kentällä ja katsomossa. Somen videoklippikokoelmista löytyy myös kentällä ja sen ulkopuolelta olleita tapahtumia, jotka eivät käytöksen osalta ole millään tavalla asiallisia tai psykologisesti turvallisia. Viime viikolla liigakatsomossa tapeltiin ja poliisi puuttui asiaan. Näitä ilmiöitä yhteiskunta ja media seuraavat ja raportoivat. Alatyylinen toiminta ei kuulu nykypäivään.

Laji onkin ottanut nopean ryhtiliikkeen esimerkiksi sen muodossa, että epäasiallisen käytöksen kitkemiseen on viimein tehty ohjeistus erotuomareille. Mediatietojen perusteella joistain peleistä esimerkiksi katsomo on tyhjennetty epäsiallisen käytöksen jatkuessa. Tämä on iso askel: erotuomari puuttuu nyt kaukalon ulkopuolelle katsomon käytökseen. Jokaista asiaa ei kuitenkaan voida ohjeistaa tai sanktioida, kaikki lähtee lajikulttuurista.

Tuomariyhteisökään ei ole ollut täysin vapaa epäasiallisesta keskinäisestä käytöksestä. Vaikka tuomarin nahkan täytyy olla paksu, ei se anna oikeutta epäasiallisuuksille tai ole mikään mitta. Viime kevään kerhokouluttaja- ja puheenjohtajaseminaarissa keskustelimme tästä usein huumoriksi verhotusta keskinäisestä naljailusta, joka ei ole kuitenkaan asiallista. Vaikka naljailija ei sitä varmasti tarkoita, naljailu vaikka huumorin siivellä tuntuu kohteestaan pahansuovalta, se on epäasiallista käytöstä tai vallan käyttöä ja henkisesti epäturvallista. Nyt siistikäämme käytös myös erotuomarikopeissa. 

Tätä kirjoittaessa kiekkoväen katse osuu kolmen viikon päästä pidettävään Jääkiekkoliiton liittovaltuuston kokoukseen, joka valitsee lajille uuden puheenjohtajan. Allekirjoittanut SJTL:n puheenjohtajana on yksi liittovaltuuston kolmikymmenpäisestä jäsenistöstä ja kuuntelee herkällä korvalla mitä puheenjohtajakandidaateilla on sanottavaa vastuullisuudesta, lajikulttuurista ja itse asiasta koko kiekkoväen tärkeimmästä tehtävästä: miksi tätä tehdään. Vaikka lajikulttuuri syntyy tuhansien lajissa mukana olevien toimijoiden kautta, puheenjohtajalla arvojohtajana on suuri merkitys näyttäessään suuntaa. 

Laji on suurin ja seuratuin sekä muihin lajiliittoihin verraten taloudellisesti ylivertainen. Aateluus velvoittaa ja myös mahdollistaa edellä kävijyyden. Tavanomaisen kilpakiekkoon suuntautuvan seuratoimintapolun ohella nyt lajilla olisi matalan kynnyksen harrastekiekon kautta mahdollisuus ankkuroida nuoria yhä enemmän joukkueurheilun ja hyvän yhteisöllisyyden kokemukseen turvallisten aikuisten ympäröimänä.

Ennen kaikkea laji tarvitsee lisää turvallisia aikuisia ohjaamaan nuoria ja olemaan roolimalleina.

Myös erotuomarit tunnistavat oman roolinsa turvallisina aikuisina niin omassa toiminnassaan kuin sen valvojana niin kaukalossa kuin sen ulkopuolella. Pidetään laji turvallisena niin fyysisesti kuin henkisesti!

Pekka Haajanen

SJTL ry, puheenjohtaja

Pekka Haajanen, puheenjohtaja

Joulua edeltävänä lauantaina puhelin soi: työkaverini kysyi, voisiko piipahtaa poikansa kanssa kääntymässä. Autosta nousi paitsi isä myös reipas pelaajanalku paikallisen jääkiekkoseuran U8-9-joukkueen pelipaita päällään. Olivat myyntireissulla kerätäkseen joukkueen toimintaan varoja. Täydensin mielelläni joululahjavarastoja – varat menisivät hyvään tarkoitukseen, että tytöt ja pojat voivat harrastaa.

Samalla työkaverini kuvaili, mitä vanhemmat taustajoukoissa tekevät varainkeruun ohella, että joukkueen toiminta on mahdollista. Joukkueen kiekkoarjen pyörittäminen arjessa tarkoittaa kustantamisen ohella valmentamista, huoltamista, kuljettamista, pelien ja harjoitusten järjestämistä, siis koko homma. Hattu päästä!

Arjen mediahuomio ja yleinen mielikuva lajistamme muotoutuu kuitenkin huippukiekon kautta. Miten Pate, Pulju ja Sepe heiluttavat verkkoa NHL-jäillä puhumattakaan siitä, miten Leijonien kestomenestys on tullut kansallisomaisuudeksi. Suomikiekko on kuitenkin paljon enemmän.

Paikallistaso on Suomikiekon selkäranka. Katsotaanpa asiaa tuomaritilastojen kautta. Viime kaudella Liigassa oli n. 2 000 tuomaritehtävää, Jääkiekkoliiton kilpasarjoissa n. 11 000 tehtävää, kun taas paikallistason pelien tuomaritehtäviä oli n. 63 000 kpl! Paikalliset erotuomarikerhot huolehtivat siitä, että noihin 63 000 paikalliseen tuomaritehtävään löytyy koulutetut ja motivoituneet tuomarit – hattu päästä tällekin! Pyramidissa on vankka, leveä pohja. Ilman vankkaa perustason toimintaa huippukiekkokaan ei saisi rakennusainetta.

Joten kiitos sinulle joukkueen toimija, seura-aktiivi, erotuomari, kerhoaktiivi, ylipäänsä jokainen paikallistason toimija. Ilman että jaksat harrastaa lajia roolissasi, Suomikiekon selkäranka ei pysyisi suorana.

Ja niin isä ja poika hyppäsivät autoon ja ei kun seuraavaan myyntikohteeseen. Toivotin heidät tervetulleeksi seuraavankin kerran, minä ostan aina ja tuen mielelläni paikallistason kiekkotoimintaa.

Pekka Haajanen

puheenjohtaja