SJTL ry
Suomen Jääkiekkotuomarien Liitto
Suomikiekon selkäranka
Pekka Haajanen, puheenjohtaja
Joulua edeltävänä lauantaina puhelin soi: työkaverini kysyi, voisiko piipahtaa poikansa kanssa kääntymässä. Autosta nousi paitsi isä myös reipas pelaajanalku paikallisen jääkiekkoseuran U8-9-joukkueen pelipaita päällään. Olivat myyntireissulla kerätäkseen joukkueen toimintaan varoja. Täydensin mielelläni joululahjavarastoja – varat menisivät hyvään tarkoitukseen, että tytöt ja pojat voivat harrastaa.
Samalla työkaverini kuvaili, mitä vanhemmat taustajoukoissa tekevät varainkeruun ohella, että joukkueen toiminta on mahdollista. Joukkueen kiekkoarjen pyörittäminen arjessa tarkoittaa kustantamisen ohella valmentamista, huoltamista, kuljettamista, pelien ja harjoitusten järjestämistä, siis koko homma. Hattu päästä!
Arjen mediahuomio ja yleinen mielikuva lajistamme muotoutuu kuitenkin huippukiekon kautta. Miten Pate, Pulju ja Sepe heiluttavat verkkoa NHL-jäillä puhumattakaan siitä, miten Leijonien kestomenestys on tullut kansallisomaisuudeksi. Suomikiekko on kuitenkin paljon enemmän.
Paikallistaso on Suomikiekon selkäranka. Katsotaanpa asiaa tuomaritilastojen kautta. Viime kaudella Liigassa oli n. 2 000 tuomaritehtävää, Jääkiekkoliiton kilpasarjoissa n. 11 000 tehtävää, kun taas paikallistason pelien tuomaritehtäviä oli n. 63 000 kpl! Paikalliset erotuomarikerhot huolehtivat siitä, että noihin 63 000 paikalliseen tuomaritehtävään löytyy koulutetut ja motivoituneet tuomarit – hattu päästä tällekin! Pyramidissa on vankka, leveä pohja. Ilman vankkaa perustason toimintaa huippukiekkokaan ei saisi rakennusainetta.
Joten kiitos sinulle joukkueen toimija, seura-aktiivi, erotuomari, kerhoaktiivi, ylipäänsä jokainen paikallistason toimija. Ilman että jaksat harrastaa lajia roolissasi, Suomikiekon selkäranka ei pysyisi suorana.
Ja niin isä ja poika hyppäsivät autoon ja ei kun seuraavaan myyntikohteeseen. Toivotin heidät tervetulleeksi seuraavankin kerran, minä ostan aina ja tuen mielelläni paikallistason kiekkotoimintaa.
Pekka Haajanen
puheenjohtaja
MELKEIN TAVALLINEN KIEKKOILTA KAJAANISSA
Pekka Haajanen, puheenjohtaja
Keskiviikko 7.12. pelattiin lähes tavanomainen mestispeli Hokki-Ketterä Kajaanissa. Hieman epätavalliseksi ottelun teki se, että ottelussa toisena päätuomarina toimi yksi Liigan ammattituomareista, Joonas Kova.
Ammattituomareista on puhuttu jo ainakin 1990-luvulta lähtien. Legendaarinen Seppo Mäkelä taisi silloin yhden irrallisen kauden toimia päätoimisena, mutta se jäi yksittäiseksi. Nyt aika oli kypsä – vihdoinkin. Huippukiekossa kaikki muut tahot ovat olleet ammattilaisia jo pitkään, nyt tuomaririntama sai pään auki seitsemän ammattituomarin voimin. SJTL oli yhtenä osapuolista roolinsa mukaisesti kevään ja kesän prosessissa myötävaikuttamassa ammattilaisuuden syntyyn. On jo symbolisestikin tärkeää, että tuomarointi voi olla oikea ammatti ammattikiekossa. Kun tuomaripolku voi johtaa ammattiin, uskotaan sen myös edistävän huipputuomariuralle ponnistavien rekrytointia.
Liigan ammattilaisten ottelukapasiteetista tietty osa on varattu Mestiksen käyttöön. Tämän tarkoitus on toisaalta antaa respectiä Mestikselle sarjana ja tietysti myös mestispelaajille, toisaalta olla mestistuomareille esimerkin ja innoituksen lähde. Jos itse aikanani 1980-90 -luvun nuorena tuomarina olisin saanut viheltää aikani kokeneempien huippujen kanssa, olisi se ollut todella mieluisaa. Uskon, että tämä on edelleen merkityksellistä.
Samalla on myös mietitty sitä, miten ammattituomari Mestiksessä -tilanteita voisi hyödyntää laajemmin tuomarikentässä. Tähän Kajaanin mestispeliin päätettiin tehdä kokeilu: sateenvarjo järjestää ottelutapahtuman yhteyteen koulutustilaisuuden, johon kutsutaan oman sateenvarjon ja tässä tapauksessa viereisen sateenvarjon lähellä olevia tuomareita. Näin tapahtui ja Joonas veti luennon ”minun tuomaripolkuni” ennen peliä. Paikalle livenä tuli tasan yksi henkilö, mutta teams -linjoilla oli 13 henkilöä. 14 osallistujaa on hyvä alku ja toisaalta oppi siitä, että teams vetää.
Ideoitiin myös muita keinoja, miten saisimme omaa asiaamme julkisuuteen. No, kiekkoyhteisöstä löytyy viestinnän ammattilaisia sekä SJL:stä että Liigasta ja kysyimme jeesiä avaamaan ovia. ”Kyllä järjestyy, nyt ja jatkossa”, vastasi Liigan Tuomas Nyholm ja lopputuloksena maakuntalehti Kainuun Sanomat kirjoitti ottelun yhteydessä lähes aukeaman tuomaritoiminnasta – lähtien aluetasolta aina mestiksen. liigan kautta CHL:ään.
Kajaanin kiekkoillassa ja sen kokeilussa koulutuksineen ja lehtijuttuineen on sateenvarjoille yksi uusi toimintamalli lisää. Useat henkilöt tekivät yksittäisinä henkilöinä asian eteen kohtuullisen määrän työtä, mutta yhteensä siitä syntyi merkittävä määrä toimenpiteitä, jolloin taakka ei muodostu kenellekään kohtuuttomaksi. Sateenvarjot, olkaa hyvä, Kajaanin kiekkoilta vapaasti hyödynnettäväksi – kannustan – sillä tuomariyhteisön elinvoima kumpuaa siitä, miten saamme järjestettyä mielekästä toimintaa ja luotua yhteisöllisyyttä.
Pekka Haajanen
puheenjohtaja
Kättä pystyyn – lajikulttuurissa on virhe
Tätä kirjoittaessa Liiga avaa uuden kautensa viime kauden finaaliparin kohtaamisella. Tänä samana iltana urheilun sohvakuluttaja seuraa myös Susijengin taistelua Espanjaa vastaan koripallon EM-kisoissa. Koriksessa tuomari nostaa virheen sattuessa käden pystyyn samalla tavalla kuin jääkiekossa rangaistuksen sattuessa, mutta mitä sen jälkeen tapahtuu? Jokainen vihellys ei ole koriksessakaan päivän selvä, ehkä vähän mutinaa, jotain elekieltäkin, mutta loppujen lopuksi rikkoneella pelaajalla on kuitenkin käsi pystyssä virheen merkiksi.
Käden noston tarkoitus on toisaalta helpottaa toimitsijoiden työtä, jotta varmasti tunnistavat rikkoneen pelaajan, mutta ennen kaikkea se on lajikulttuurille ominaista, itsestään selvää. Halutaan osoittaa reilua peliä ja vastuun kantamista omista teoista pelin pyörteissä sekä kunnioittaa peliin kuuluvan tuomarin roolia.
Tänä samana iltana luen murheellisena iltapäivälehtien juttuja ja katson sosiaalisen median videoklippejä viime viikonlopun tapahtumista U19 Suomi-sarjan jääkiekkopelissä: pelaaja mukiloi tuomaria saatuaan pienen rangaistuksen. Siis mitä? M u k i l o i.
Yksittäisen pelaajan törkeä ylilyönti, onneksi hyvin harvinainen, saa varmasti kurinpidolta rangaistuksen ja asia taputeltu, niinkö? Sometuomioistuin on jo jyrähtänyt ja osoittanut paheksuntansa tekoa kohtaan. En hae tällä kyseenalaistuksella tuon yksittäisen pelaajan lisäsyyllistämistä, vaan haluan herättää kysymyksen, miksi tähän on tultu, miksi jääkiekossa tuomari voi joutua jopa väkivallan uhriksi?
Seinäjoen tapahtumat eivät saa ei uusiutua.
Väitän, että lajikulttuurimme tarvitsee ravistelua.
Niin, mikä organisaatio- tai jääkiekon kyseessä ollen lajikulttuuri? Wikipedia määrittelee käsitteen seuraavasti:
Organisaatiokulttuurilla viitataan organisaation käyttäytymisnormien, arvojen, toimintatapojen ja muiden vastaavien tekijöiden muodostamaan kokonaisuuteen. Tällaisia tekijöitä voivat olla esimerkiksi tervehtiminen, puhuttelu, virallinen ja epävirallinen hierarkia, johtamistapa, kokouskäytännöt, tiedotuspolitiikka ja monet muut asiat.
Organisaatiokulttuuri muovautuu pitkän ajan kuluessa ja on jatkuvassa muutoksessa, eikä sitä voida täydellisesti kuvata. Organisaatiokulttuuria voidaan ohjata jonkin verran virallisilla määräyksillä, arvoilla ja muilla välineillä, mutta merkittävä osa organisaatiokulttuurista syntyy myös epävirallisten normien kautta.
Myös jääkiekko kärsii tuomaripulasta. Kun vuosituhannen vaihteessa tuomareita oli n. 2 200, oli viime kauden luku reilu 1 500. Samalla laji on kasvanut huomattavasti ja pelien määrä samoin. Viime sunnuntain ylilyönti ei helpota tuomaripulaa.
SJTL teetti toissa kaudella kyselyn kaikille kauden jälkeen lopettaneille tuomareille lopettamisen syistä. Keskeisin syy lopettaa tuomariharrastus oli kentällä ja varsinkin sen ulkopuolella vellova huono käytös. Kukaan ei mielellään ole illasta toiseen ”vihan ja halveksunnan ihmiskasvoinen maali, jonka päälle kollektiivi saa estottomasti sylkeä”. No, tuo 1990 -luvun laman erään näkyvän yhteiskunnallisen toimijan sitaatti omasta kokemuksestaan on ehkä turhan raju tähän asiayhteyteen, mutta olkoon nyt näin.
Kyse ei pelkästään ole tuomareista tai tuomaripulasta. Lajin kasvu on haasteissa, kustannuksetkin tekevät lajista liian monelle perheelle tavoittamattoman, mutta entäpä lajikulttuuri vetovoimatekijänä? Tämän päivän tiedostavat ja arvoistaan tarkat vanhemmat ja yhteistyökumppanit ovat huolellisia siinä, mihin harrastukseen lapsensa tai tukieuronsa ohjaavat. Huono käytös alatyyleineen puhumattakaan väkivallasta ei houkuttele, se voi muodostua show stopperiksi. Sen sijaan vastuullisuus sen kaikissa muodoissaan on pop.
Puolustelematta nuoren kiekkoilijan tekoa yhtään, oliko kyseessä pelkästään yksittäisen henkilön harvinainen teko vai onko lajikulttuurissamme ehkä jo pitkään ollut piirteitä, jossa tuomareita on vaikea hyväksyä osaksi peliä, antaa kunnioitusta tai olla edes vähän lempeä sille kertakaikkiselle faktalle, että joka pelissä tulee myös virheitä. Kun joukkuekaveri missaa avopaikan ja se voittomaali ei synnykään, joukkuedynamiikka ei salli haistattelua, vaan kannustaa: ensi kerran osuu. Onko tämä nyt tapetilla oleva nuori mahdollisesti kasvanut sellaisessa laji-ilmapiirissä, että huono käytös tuomareita kohtaan on ok ja nyt sitten lähti lapasesta? Jos näin olisi, myös tämä mukiloiva nuori on uhri kuten on mukiloiduksi tullut tuomarikin.
Nyt kiekkoväki kättä pystyyn! Haastan meidät kaikki arvokeskusteluun ja lajikulttuurin ryhtiliikkeeseen. Kunnioita peliä -ohjelma on, mutta rintamerkit ja kuulutukset otteluissa ei vielä riitä. Haastan myös tuomarit ulos omista poteroistaan yhä lähemmäksi muuta kiekkoväkeä. Toimeenpanovallan käyttö kentällä on vain osa hyvää tuomarointia ja pelin johtamista, asiallinen kommunikointi ja lähestyttävyys on se yhtä tärkeä toinen osa. Pelkällä toimeenpanovallalla ei saa respectiä.
Lajimme parissa vallitseva kulttuuri ja vetovoima on meidän omissa käsissämme. Toivon, että saamme suunnan muuttumaan yhä enemmän kohti sitä koriksen käden nostamisen tarkoitusta – halutaan osoittaa reilua peliä ja vastuun kantamista omista teoista pelin pyörteissä sekä kunnioittaa peliin kuuluvan tuomarin roolia.
Pekka Haajanen
puheenjohtaja