Arvoisa kunniapuheenjohtaja, hyvät kunniajäsenet, hyvät tuomarit, toimitsijat, tuomariyhteisö, arvoisa juhlaväki,
Tänään on juhlapäivä.
Tänään pysähdymme – ei vain lukemaan vuosilukua, vaan katsomaan, mitä se pitää sisällään.
SJTL – Suomen Jääkiekkotuomareiden Liitto – täyttää 50 vuotta. Se on matka, johon on mahtunut pelejä, päätöksiä, koulutusta, keskustelua, kehittymistä – ja ennen kaikkea ihmisiä. Teitä.
Minulla on suuri kunnia puhua tänään teille. Kiitos, että olette täällä juhlistamassa tätä hetkeä.
50 vuotta sitten – 1975 – moni rakenne suomalaisessa jääkiekossa muuttui. SJL:n nykyinen, oma aluerakenne syntyi – aiemmin Svul:n yksittäisiä piirejä ja keskeisimpänä Jääkiekon SM-liiga syntyi. Näissä molemmissa rakennemuutoksissa yhteinen nimittäjä oli tarve saada oma ääni paremmin kuuluviin, olla itsellinen.
Mutta ei ne viiskymppiset tähän jääneet.
Kun Suomen Jääkiekkotuomareiden Liitto perustettiin tasan 50 vuotta sitten, ei eletty helppoa aikaa tuomareille. Tuomareita ei tuolloin juuri nostettu jalustalle – pikemminkin päinvastoin. Meidät nähtiin usein pelin reunalla, mutta harvoin sen ytimessä.
Perustamiskokouksessa, 27.4.1975 Helsingissä, kirjattiin liiton perustamispöytäkirjaan pysäyttävät sanat, jotka ovat jääneet elämään. Pykälässä 1 Helsingin Jääkiekkotuomarit ry:n puheenjohtaja, kiekkoleijona nro 73 Karl-Gustav Kaisla avasi kokouksen, hänet tunteneet voisi sanoa että ”kallemaiseen tapaan”, näin – jota nyt siteeraan:
“Liiton perustamistarve on ajankohtainen, sillä yhä enenevä tuomareiden päähän potkiminen ja unohtaminen ovat ajaneet tuomarit umpikujaan. Asiaamme pystyy ajamaan vain oma, kyllin voimakas liitto.”
Tuossa lausumassa ei totuutta, turhautumista pehmustettu. Se oli suoraa puhetta. Sitä tarvittiin silloin. Se myös kertoo 70-luvun ilmapiiristä.
Perustamiskokousta olivat keskinäisissä palavereissa valmistelleet suurimpien kiekkokaupunkien kerhot – Helsinki, Tampere ja Turku – alkaen jo vuotta aiemmin. Nämä ”henkiset isoveljet” tunnistivat isoveljen vastuunsa jo silloin.
Palaan vielä siihen pykälään 1: Asiaamme pystyy ajamaan vain oma, kyllin voimakas liitto.
Ja juuri siksi SJTL syntyi – tarpeeseen. Vahvistamaan tuomareiden ääntä. Tuomaan näkyvyyttä, oikeuksia ja yhteisöä. Antamaan selkänojan niille, jotka tekevät pelissä yhtä vaativaa ja usein yksinäistä työtä kuin kaikki muutkin pelin osalliset. Tuossa lauseessa kuului päätös.
Tänään me seisomme niiden hartioilla, jotka tämän liiton rakensivat. Ja mikä hienointa – tänään täällä joukossamme on neljä henkilöä, jotka olivat läsnä niistä 47 henkilöstä tuossa historiallisessa perustamiskokouksessa. He eivät vain puhuneet muutoksesta – he loivat sen.
Hyvä juhlaväki – haluan, että osoitamme heille lämpimät kiitokset ja aplodimme:
- Rainer Grannas
- Paavo Luukkonen
- Vilho Pekkonen
- Peter Pomoell
Ilman teitä – ja ilman niitä satoja tuomareita, jotka ovat kantaneet kortensa kekoon näiden vuosikymmenten aikana – emme olisi tässä. SJTL ei ole ollut pelkkä yhdistys, se on ollut liike. Kerran erotuomari – aina erotuomari.
Hyvät kuulijat, muutama sana perustehtävästämme
50 vuodessa moni asia on muuttunut. Laji on moninkertaistunut ja tullut Suomen ykköslajiksi. Itse peli on nopeutunut, teknologia on tullut mukaan, ja tuomarityön julkisuus on kasvanut. Erotuomarius voi olla ja onkin jo ammatti. Samoin erotuomariorganisaatioissa – liiga, liitto ja myös suurimmat kerhot – on päätoimisia henkilöitä ollut jo pitkään.
Tätä puhetta valmistellessa selasin mittavan määrän arkistoja läpi ja tämän päivän jääkiekon kokoluokan näkökulmasta katsottuna tuntuu hassulta, että esimerkiksi kaudella 1982-83 SJL:llä ei ollut päätoimista pääkouluttajaa, koska – suora sitaatti – ”toiminnan kokoluokka ei sitä edellytä.” Kokoluokat ovat sittemmin moninkertaistuneet.
Meidän perustehtävämme on pysynyt.
SJTL:n jäsenyhdistykset,siis erotuomarikerhot, hoitavat perus- ja paikallistason otteluiden erotuomaritehtävät. Vaikka vuosikymmenten aikana Suomikiekon kehityksen myötä erotuomariorganisaatiot ovat eriytyneet – liiga, SJL, kerhot – kerhojen hoitamat erotuomaritehtävät ovat edelleen Suomikiekon kivijalka.
SJTL:n ydintehtävä on tänäkin päivänä sama kuin alussa:
- neuvotella yhteistoimintasopimukset sekä SJL:n että Liigan kanssa
- valvoa jäsenyhdistysten ja tuomareiden etuja
- edustaa tuomariyhteisöä Suomikiekon eri elimissä ja antaa äänen tuomarien äänen kuulua siellä missä keskustellaan ja päätetään – niin valtakunnallisella kuin aluetasolla
- tukea, kehittää ja tarvittaessa puolustaa jääkiekkotuomareita.
Puolustaa? hmm……1980-luvun arkistoissa yhdistyksen hallituksen pöytäkirjoissa oli useita keskusteluja siitä, miten vaikutetaan estävästi tuomarien kohtaamaan väkivaltaan ja pahoinpitelyihin otteluiden yhteydessä. Onpa ollut hurja vuosikymmen, jotka ilmiöt ovat jääneet onneksi historiaan.
Tänä päivänä puolustamisen rooli on onneksi ihan muita asioita kuin fyysisen turvallisuuden puolustamista.
Vaikka ydintehtävämme on puhua ja toimia yhteisömme puolesta, olemme myös asettaneet itsellemme ja toimintaamme laatuvaatimuksen: haluamme olla luotettava ja arvostettu yhteistyö- ja sopimuskumppani jääkiekkoyhteisössä, tärkeä osa Suomikiekkoa.
Hyvät tuomarit,
Vaikka maailma on muuttunut, perustamisen ydinajatus – tarve yhteiselle, vahvalle äänelle – on yhä elossa. Emme enää kohtaa päähän potkimista 1970-luvun muodossa, mutta tuomarin rooli kentällä ja sen ulkopuolella vaatii edelleen tukea, koulutusta ja arvostusta.
Mutta vähintään yhtä tärkeää kuin edunvalvonta on erotuomariyhteisö…..osa kentällä, osa lasin toisella puolella toimitsijoina, osa kouluttajina ja kerhoaktiiveina, osa taustalla erilaisissa neuvottelupöydissä.
Jokaisella on hetkiä, kun pelin jälkeen kopissa miettii: ”Mitä oikeasti tapahtui? Menikö ratkaisu oikein? Jäällä yksittäinen tuomari on yksin sen sekunnin murto-osan kestävän tilanteen ja ratkaisun kanssa – mutta yhteisönä emme ole yksin.
SJTL ei ole vain hallitus, vuosikokous tai kerhojen yhteenliittymä. Se on tuomariyhteisön verkko, joka kannattelee. Se on se puhelu kollegalta pelin jälkeen. Se on kanssatuomarin sanat pukukopissa. Se on kollegojen tapaamiset koulutustilaisuuksissa. Se on old timereiden muistelot ja hiljaisen tiedon siirto uusille tuomaripolville.
SJTL:n tehtävä on omalta osaltaan myötä vaikuttaa siihen, että tämä harrastus, sivutoimi, ammatti kantaa. Että tuomari voi kehittyä, erehtyä, oppia ja tuntea itsensä arvokkaaksi osaksi peliä.
Tuomarin paine ei ole vähentynyt – se on saanut uusia muotoja. Sosiaalinen media, nopea palaute, lahjomattomat kuvakulmat ja hidastukset, yleisön silmät ja analyysit. Joskus myrskyää.
Ja juuri siksi tarvitaan yhteisöä – antamassa ääntä sille, jonka tehtävä on olla oikeudenmukainen, reilu ja tehdä koviakin päätöksiä, vaikka kukaan ei taputa.
Hyvät kollegat, muutama sana tulevaisuudesta
Kun katsomme tulevaan, me emme katso sumuun, me katsomme mahdollisuuksiin.
Tänään juhlimme 50-vuotista taivalta ja kertaamme historiaamme, mutta vielä tärkeämpää on se, mitä teemme seuraavan vuoden, kahden, viiden vuoden aikana.
Koronavuodet rokottivat lajiharrastajien määrää, samoin erotuomareiden määrä notkahti. Rekryyn on nähty vaivaa ja tuomareiden määrä onkin noussut korona-alhosta yli 25 %:lla – kiitos siitä. Emme enää juuri keskustele siitä, saadaanko kaikkiin peleihin tuomarit, nyt keskustelemme harrastuksen laadusta.
- riittääkö sopivia pelejä kaikille?
- miten varmistamme laadukkaan koulutuksen?
- miten vahvistamme kerhojen organisaatioita, takaamme kerhojen elinvoiman?
- ja ennen kaikkea miten saamme kerhojen alueelliset yhteenliittymät, sateenvarjot, yhä paremmin toimimaan
- sekä miten saamme eri osapuolten luottamusta kasvatettua niin, että kerho-organisaatioden ja SJL-organisaation rajapinta, tasot 3-4, toimisi vielä sujuvammin. Tästä keskustelemme mm. tässä kerhoseminaarissa.
SJTL:n keskeisin koulutustapahtuman, kerhopäivien, merkitys kasvaa jatkossa SJTL:n toiminnassa.
On tärkeä jatkaa keskustelua ja vuorovaikutusta osana Suomikiekkoyhteisöä niin paikallisesti kuin valtakunnallisestikin. Te toimijat alueilla, teillä on puheet aluehallituksissa, jatkakaa kommunikaatiota ja antakaa äänenne kuulua alueyhteisössä.
SJTL:llä on neljä jaosta: liiga-, mestis-, toimitsija- ja naistuomarijaos. Hyvät jaokset, jatkakaa aktiivista toimintaanne ja vaikuttamista. SJTL:llä on liittona voimavaroja, kuten varoja, olla mukana kehityshankkeissa, mutta ne ajatukset ja tarpeet tulevat teiltä.
Vaikka puhun nyt tulevaisuudesta, en malta ottaa pientä kuriositeettia esiin historiasta – pöytäkirjoja ja arkistoja on selattu. Liigatuomarijaoksessa keskusteltiin 1980-luvun lopussa aika usein sen ajan kuohuttavasta asiasta: tuomarien kypäristä. Ensin kypäriä vastustettiin voimakkaasti. Sittemmin kanta muistioiden mukaan laimeni: linjatuomarit kypärät ok, mutta päätuomarit ei, ehkä pelättiin että päätuomareiden karisma ei kerta kaikkiaan mahdu kypärän alle. Sellainenkin kannanotto löytyi, että kypärien tulee olla väriltään mustia, jälkipolvet kiittävät tästä värilinjauksesta.
Tänä päivänä liigatuomarius on työsopimusten alaista työtä aivan kuten muissakin ammateissa ja keskustelun aiheet jaoksessa sen mukaisia.
Julkisuudessa keskustellaan valitettavan usein lajin tapakulttuurista ja valitettavasti asiaton käytös sen eri muodoissaan jäytää lajin yhteiskuntakelpoisuutta. Tuomarien rooli kentällä ja hieman sen ulkopuolellakin on tärkeä asiattoman käytöksen kitkemisessä.
Samalla muistutan myös omasta, tuomariyhteisön keskinäisestä kommunikaatiosta, tästä keskustelimme pitkään kaksi vuotta sitten Hämeenlinnan kerhopäivillä. Monet perinteiset vitsit ja sellaiseksi tarkoitetut eivät ole välttämättä hauskoja kohteeksi joutuneelle. Pitäkäämme oma pesä ja suumme edelleen puhtaana. Me tarvitsemme uusia kasvoja, uusia ääniä, uusia jalkoja jäälle.
Me tarvitsemme kulttuuria, joka kantaa heitä, jossa on hyvä ja psykologisestikin turvallista olla.
Tulevaisuus ei ole meille uhka, se on kenttä. Ja kentällehän me olemme tottuneet astumaan, katsomaan suoraan kohti ja tekemään työtä reilun pelin puolesta.
Hyvä juhlaväki,
SJTL:n seuraavat vuosikymmenet alkavat nyt. Ne eivät synny yksin hallituksen pöydissä tai vuosikokouksissa. Ne syntyvät siellä, missä te olette: halleilla, pukukopeissa, koulutustilaisuuksissa, pelien aikana ja pelien jälkeisissä hetkissä.
Hyvät ystävät, lopuksi…
SJTL:n tarina ei ole vain erotuomaritoiminnan historiaa. Se on tarina meistä ihmisistä, jotka uskalsivat vaatia parempaa – ja tehdä sen itse.
Tänään juhlimme 50 vuotta, mutta me emme jää pelkästään kiillottamaan kunniatauluja. Me menemme eteenpäin.
Kiitos jokaiselle teistä, joka olette osa tätä yhteisöä ja työtä. Kiitos jokaiselle, joka vihellätte, toimitte toimitsijana, päätätte, koulutatte, mutta ennen kaikkea kuuntelette ja jaksatte.
Hyvä juhlaväki, palaan vielä perustamiskokouksen pykälään 1 ja päätän puheeni Kalle Kaislan avaussanoihin 50 vuotta sitten: ”Asiaamme pystyy ajamaan vain oma, kyllin voimakas liitto.”
Hyvää juhlailtaa!
Pekka Haajanen
SJTL ry, puheenjohtaja
